Parhaimmillaan kestävä kalanviljelyn uudet innovaatiot edistävät vesien tilan paranemista, tuovat hyvinvointia alueellisille toimijoille ja edistävät terveellisen ja ilmastokestävän ruokamurroksen etenemistä. Kaikki vesistön ja sen valuma-alueen toimijat ovat yhdessä vastuussa vesien hyvän tilan saavuttamisesta ja ylläpitämisestä. Ravinnekuormaa voidaan vähentää tehokkaimmin kohdistamalla toimet alueille, missä se on kustannustehokkainta kirjoittavat BlueAdapt tutkijat Anna-Stiina Heiskanen ja  Olli Malve.

Kalanviljelyyn kohdistuu ristiriitaisia poliittisia tavoitteita. Hallituksen kunnianhimoisena tavoitteena on kestävän kalanviljelyn ja kotimaisen kalan käytön edistäminen, mutta haasteena on sen sovittaminen yhteen vesien- ja merenhoidon sekä Itämeren toimintaohjelman tavoitteiden kanssa.

Valmisteilla oleva kotimaisen kalan edistämisohjelma^[1] tavoittelee kalankasvatuksen kolminkertaistammista ja kotimaisen kalan elintarvikekäytön kaksinkertaistamista. Nykytilanteessa tuontikala on valloittanut markkinat, ja kotimaisen kalan potentiaali ravinnonlähteenä jää suurelta osin käyttämättä. Samanaikaisesti vesien- ja merenhoidon tavoitteena on, että ravinnekuormitus vähenee kaikilla Suomen merialueilla Itämeren toimintaohjelman mukaisesti. Ravinnekuormitus on vähentynyt 2010-luvulla ainoastaan Selkämerellä, mutta samalla rannikkovesien ekologinen tila on edelleen heikentynyt.

Kalanviljelyn kasvutavoitteiden toteutuminen edellyttää useita uusia kalanviljelylaitoksia. Vaikka kalanviljelyn tuotantotavat ovat tehostuneet menneiden vuosikymmenten aikana, ja ravinteiden kokonaiskuormitus verkkokassiviljelystä on vähentynyt, pistemäisillä, rannikkoalueille kohdistuvilla ravinnepäästöillä voi olla edelleen merkittävä, paikallinen rehevöittävä vaikutus. Sijainninohjeuksella pyritään löytämään alueet, joihin verkkokassikasvatukseen pohjautuvia lupia voitaisiin myöntää rannikkovesimuodostuman tilan vaarantumatta.

Rannikkoalueille tulevaa kokonaiskuormitusta tulee vähentää, jotta kalanviljelyn kasvutavoitteet voivat toteutua. Kokonaisravinnekuormituksen vähentämiseen kohdistuu suuri paine. Vaikka kalanviljelyn suhteellinen osuus kuormituksesta Itämereen on pieni, mutta muu kuormitus pysyy edelleen korkeana, kalanviljelyn kuormitusta ei voida enää lisätä vesien- ja merenhoidon tavoitteiden kärsimättä.

Nykyisen ympäristön tilan seurannan avulla ei saada riittävän luotettavaa tietoa kalankasvatuksen vaikutuksista. Lupahakemuksen tekeminen selvityksineen on toiminnanharjoittajalle merkittävä kustannuserä. Lisäksi, vaikutusten seurantaan, mallintamiseen ja arviointiin liittyvä tiedollinen ja tulkinnallinen epävarmuus heikentää merkittävästi ympäristöluvituksen ja -lainsäädännön ennakoitavuutta, kalankasvatuksen toimintaedellytyksiä eikä kannusta teknologian kehittämiseen. Siksi viranomaisten ja kalankasvattajien pitäisi kehittää yhdessä seurannan ja arvioinnin menetelmiä sekä niihin liittyviä ohjeistuksia.

Uusia ja innovatiivisia teknistaloudellisia ja lainsäädännöllisiä keinoja kehitetään vesien- ja merenhoidon sekä kalankasvatuksen tavoitteiden yhteensovittamiseksi. Kiertovesitekniikkaa kehittämällä ja hyödyntämällä kalankasvatuksen kuormitusta voidaan tulevaisuudessa vähentää murto-osaan nykyisestä. Lisäksi, ollaan kehittämässä kuormituskompensaatioita ja huutokauppamekanismeja, joilla pyritään tulevaisuudessa vähentämään rehevöittää kuormitusta siellä, missä se on taloudellisesti kannattavinta.

Mikään edellä mainituista toimenpiteistä ei yksinään ratkaise ongelmia. Niitä on arvioitava ja käytettävä alueellisesti ja tapauskohtaisesti yhdistellen niiden ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen vaikuttavuuden mukaisesti. Uudet innovaatiot ja kokeilut auttavat ratkaisujen löytämisessä.

[1] Kotimaisen kalan edistämisohjelma_06102020.pdf (lausuntopalvelu.fi)