Blogit

14.09.2020

Teemme tutkimusta yhdessä sidosryhmien kanssa – mutta miksi ja miten?

BlueAdapt-hankkeessa vuorovaikutuksella on välttämätön rooli. Mutta miksi se nähdään niin oleellisena, kun etsitään ratkaisuja, jotka mahdollistavat yhtäaikaisen vesistöjen tilan parantamisen ja kestävän taloudellisen kasvun?

Vuorovaikutus osana STN-instrumenttia

Hankettamme rahoittava strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) painottaa yhteiskunnalle relevantteja ratkaisuja ja yhteistyötä tiedontuottajien ja -hyödyntäjien välillä. Tämä STN painotus viestintään ja vuorovaikutukseen ei kuitenkaan ole vain tämän yksittäisen rahoitusinstrumentin erikoispiirre, vaan laajempi tutkimusmaailmassa vallitseva trendi.

Ehkä tunnetuin esimerkki monipolvisesta keskustelusta tieteen vaikuttavuudesta, tiedon tuottajien ja hyödyntäjien yhdessä luomasta tiedosta ja tutkimuksen vuorovaikutuksesta on Gibbonsin ’Mode 2’ tiedontuotanto, joka kuulostaa STN-näkökulmasta hyvinkin tutulta1. Tietoa tuotetaan sekä akateemisen yhteisön sisällä että vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, tutkimus on moni- ja poikkitieteellistä ja sidosryhmien osallistuminen on tärkeää.

 

Miten meillä BlueAdaptissa?

Hankkeessamme on selkeä yhteinen ymmärrys siitä, että vuorovaikutus sidosryhmien kanssa perustuu tutkimukseen. Viestintää tai vuorovaikutusta ei tehdä pakosta, vaan tutkimustamme hyödyttämään. Faktapohjaisuudesta, terminologiasta ja näkökulmista käydään tutkijoiden ja viestintäasiantuntijoidemme kanssa pitkiäkin keskusteluja. Miten ilmaisemme ajatuksemme ymmärrettävästi ja kiinnostavasti erilaisille sidosryhmille, kuitenkin ilman tutkimuksen sisältöön liittyviä kompromisseja?

Viestinnällisesti olemme pyrkineet herättämään keskustelua tutkimuksen teemoista, esittelemään hankkeen tuloksia ja synnyttämään verkostoja hankkeen ympärille. Henkilökohtaisena suosikkinani ovat tekemämme podcastit eli napakat keskustelut hankkeen teemoista sidosryhmien kanssa.

Hankkeessa on järjestetty myös erilaisia työpajoja ja pyöreän pöydän keskusteluja eri kohderyhmille. Nykymaailmassa ”työpaja” voi tarkoittaa mitä tahansa 1,5 tunnin palaverista tiukasti fasilitoituun tehopäivään. Näiden välillä tasapainoillessamme olemme hankkeessa pyrkineet pitämään kirkkaana ainakin neljä kysymystä: Miksi tämä tehdään? Miten tämä edistää tutkimusta? Miten tuloksia käytetään? Mitä sidosryhmät tästä saavat? Näin olemme uskoakseni löytäneet sekä hanketta että sidosryhmiä hyödyttäviä tapoja tehdä asioita yhdessä.

Sidosryhmät ovat olleet kiinteä osa hankkeessa tehtävää tutkimusta muun muassa työpajoissa eli murrosareenoilla (Pohjois-Savo ja Varsinais-Suomi) ja skenaarioiden kehittämisessä. Sidosryhmäyhteistyöllä on ollut hankkeessa kaksi erilaista roolia. Se on antanut tietoa suoraan hankkeen tutkimukseen ja tuloksiin, ja toisaalta edistänyt laajemmin hankkeen yhteiskuntaa ja tiedeyhteisöä hyödyttäviä tavoitteita.

 

Mitä me olemme saaneet?

Hankkeen alusta asti tehty aktiivinen sidosryhmäyhteistyö on selkeästi kasvattanut ymmärrystämme hanketta koskettavista ilmiöistä. Pelkoja, tunteita ja innostuksen aiheita on ollut helpointa ja tehokkainta kartoittaa juuri vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa. Miltä näyttää kalankasvatuksen sääntely toiminnanharjoittajien silmin? Mitä esteitä energia-ala näkee merituulivoiman käyttöönotolle?

Toistuvissa kohtaamisissa syntyneet verkostot ovat antaneet mahdollisuuksia myös epävirallisempaan vuorovaikutukseen. Työpajoista tutulle nimelle on ollut helpompaa kilauttaa erilaisten ongelmien äärellä. Uskon ja toivon, että monipuolinen vuorovaikutus on edistänyt tutkimuksemme yhteiskunnallista relevanssia ja syksyllä ilmestyvien politiikkasuositustemme hyödyllisyyttä.

Toisaalta aktiivinen viestintä on edistänyt myös hankkeemme poikki- ja monitieteellisyyttä. Kun pitää aktiivisesti pohtia, miten asian voisi viestiä ulospäin, on sen viestiminen myös toista tieteenalaa edustavalle kollegalle helpompaa.

 

Alun kankeus takana päin – kohti loppuhankkeen riemua!

Kaikki viestijät tunnistavat varmasti hankkeen aloitusvaiheen kankeuden. Yhteisen kielen etsiminen, sopivien toimintatapojen synnyttäminen, oikeiden sidosryhmien löytäminen ja motivointi vie aikaa ja vaatii työtä koko hankeen väeltä.

Nyt kolmannen vuoden kohdalla näyttää, että koneistot, verkostot, ja rakenteet on sekä pystytetty että testattu. Tulevien vuosien aikana onkin entistä enemmän mahdollisuuksia löytää mielekkäitä vuorovaikutuksen tapoja tärkeimpien sidosryhmiemme kanssa. Tarve vesistöjen tilaa parantaville ratkaisuille ei ole ainakaan vähentynyt.

 

Kirjoittaja Liisa Kolehmainen on työskennellyt Demos Helsingillä projektikoordinaattorina, keskittyen BlueAdapt-hankkeen vuorovaikutukseen. Hän on siirtynyt syksyn 2020 myötä uusiin tehtäviin.

1 Katso esimerkiksi Nowotny, H., Scott, P., & Gibbons, M. (2003). Re-Thinking Science: Mode 2 in Societal Context.

Katso kaikki viimeaikaiset blogikirjoitukset, podcastit ja tweetit

Lisää aiheesta

BlueAdapt-katsaus: Kestävää sinistä kasvua merituulivoimasta

Uusi BlueAdapt-katsaus “Kestävää sinistä kasvua merituulivoimasta – visio vuodelle 2035 ...

Lue lisää

Kuva: Jeremy Bishop / Unsplash

10. Sinisen siirtymän politiikka kestävyysmurroksessa

BlueAdapt-podcastsarjan viimeinen jakso käsittelee hankkeessa tehtyä TRAGORA-tutkimussynteesiä: millaista on sinisen ...

Kuuntele

Kiitos BlueAdapt-loppuseminaarista 5.-6.10.2023!

Juhlistimme monivuotisen hankkeemme päätöstä kaksipäiväisellä seminaarilla 5.-6.10!  Tieteellisen seminaaripäivän ohjelma: ...

Lue lisää