Blogi

15.11.2018

Sopeutuva sääntely kestävän sinisen kasvun edellytyksenä

Nykyinen ympäristösääntely ei mahdollista ketterää siirtymistä kestävään ruoan ja energian tuotantoon, kirjoittaa apulaisprofessori Niko Soininen Helsingin yliopistosta.

Sopeutuvuus ympäristösääntelyn haasteena

 

Ruoan- ja energiantuotannon uudistamisella on merkittävä vaikutus sekä ilmastonmuutoksen torjunnassa että vesistöjen ekologisen tilan parantamisessa (IPCC 2018; SYKE 2018). Ei olekaan yllättävää, että siirtymä ilmastollisesti ja vesien tilan kannalta kestävään ruoan- ja energiantuotantoon on EU:n ja Suomen sinisen kasvun strategioiden ytimessä (Euroopan komissio 2018; Maa- ja metsätalousministeriö 2018). Sininen kasvu rakentuu monin tavoin ekologisen kestävyyden varaan.

Lainsäädännöllä on keskeinen rooli etsittäessä vaikuttavia ja kustannustehokkaita ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja vesien tilaa koskeviin haasteisiin. Tällä hetkellä Suomen ympäristösääntely ei tue parhaalla mahdollisella tavalla siirtymää kohti vähähiilistä ja vesistöjen tilan kannalta kestävää tulevaisuutta. Sääntely ei ole tarpeeksi sopeutuvaa.

 

Kestävä sininen kasvu edellyttää sopeutuvaa sääntelyä

 

Sääntelyn sopeutuvuus tarkoittaa käytännössä ainakin kolmea asiaa. Ensinnäkin, sääntelyn tulee olla sopeutuvaa siinä suhteessa, että se sidotaan parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Esimerkiksi maanviljelyllä on merkittäviä vaikutuksia sisä- ja rannikkovesien tilaan (SYKE 2018). Yhdistettynä vesienhoidon ympäristötavoitteisiin tämän pitäisi tarkoittaa esimerkiksi, että peltoviljelyn yleistä normiohjausta selvennetään ja ympäristölupa ohjaa maanviljelyä nykyistä vaikutusperustaisemmin. Yksi vaihtoehto on Ravinnelaskuri, jolla lupaviranomainen näkisi mahtuuko tietylle peltoalueelle lisäravinteita vai ei (Marttinen ym. 2017).

Toiseksi, sääntelyn tulee tukea tiedon kartuttamista tilanteissa, joissa ruoan- ja energiantuotannon ympäristövaikutuksista on epävarmuutta. Sääntelyn pitää kannustaa esimerkiksi kokeellisiin pellonkäsittelymenetelmiin, vaikutusten monipuoliseen seurantaan ja sääntelyn kehittämiseen lisääntyvän tiedon valossa. Keskustelu perinteisestä hiiltä vapauttavasta viljelystä kohti hiiltä sitovaa viljelyä on tästä hyvä esimerkki (CarbonToSoil 2016).

Kolmanneksi, sääntelyn tulee olla sopeutuvaa siinä merkityksessä, että ruoan, energian ja veden systeemiset yhteydet hahmotetaan nykyistä paremmin. Esimerkiksi vesivoiman suhde virtavesien ekologiseen tilaan ja vaelluskalakantoihin ei voi tarkoittaa suurten voimaloiden säätökapasiteetista luopumista, koska säätövoiman merkitys korostuu ilmastotoimien vaatiman uusiutuvan energiantuotannon lisääntyessä. Systeemisestä näkökulmasta on järkevää kohdentaa vaelluskalojen elvytystoimenpiteitä erityisesti jokiin, joilla ei ole säätövoiman kannalta keskeistä merkitystä (Koljonen ym. 2017). Tällä hetkellä Suomen vesilaki ei mahdollista tällaista priorisointia (Belinskij & Soininen 2017).

 

Sopeutuvan sääntelyn kritiikki ja hopeareunus

 

Sopeutuvan sääntelyn kritiikkinä esitetään usein, että ympäristön, yhteiskunnan ja tieteen muutoksiin sidottu sääntely ei ole toiminnanharjoittajien tai haitankärsijöiden näkökulmasta riittävän ennakoitavaa. Kritiikki ei osu täysin maaliinsa. Ilmastonmuutos ja vesien tilaa koskevat haasteet ovat pitkän aikavälin trendejä, jotka ovat olleet tiedossa jo kymmeniä vuosia. On perusteltua, että ympäristösääntely sidotaan nykyistä avoimemmin viimeisimpään tieteellisen tietoon.

Ilmastonmuutos ja vesien tilaan kohdistuvat paineet myös avaavat uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Kestävään ruoan- ja energiantuotantoon liittyvät ongelmat ovat globaaleja, minkä johdosta myös näitä ongelmia ratkaisevilla teknologisilla ja sosiaalisilla innovaatioilla on globaalia potentiaalia. Esimerkiksi suljetun kierron vesiviljely, keskitetty eläinten lannan käsittely ja tuotteistaminen sekä uusien aaltovoimateknologioiden kehitys ovat kirkkaita valopilkkuja ympäristöongelmien yössä. Jotta nämä valopilkut saadaan kattamaan koko yötaivas, tarvitaan sopeutuvan sääntelyn neljättä tukipilaria: yksityisten toimijoiden ja julkisen vallan yhteistyötä. Oikeudellinen sääntely voi pahimmillaan olla este uusille innovaatioille, mutta parhaimmillaan sääntely tukee ja jouduttaa innovaatioiden syntymistä.

 

Niko Soininen on apulaisprofessori Helsingin Yliopistolla ja tutkija BlueAdapt-hankkeen kolmannessa työpaketissa, jossa tutkitaan sopeutuvaa hallintoa.  

Katso kaikki viimeaikaiset blogikirjoitukset, podcastit ja tweetit

Lisää aiheesta

Kuva: Michael Yero

Raportti: Kohti kestävän sinisen biotalouden murrosta Pohjois-Savossa – Murrospolut ja tarvittavat toimenpiteet

Pohjois-Savossa halutaan edistää kestävää vesiin liittyvää biotaloutta kehittämällä kalataloutta, luontomatkailua, lannan hyödyntämistä ravinteena ja energiana sekä vesi- ja ympäristöosaamisen vaikuttavuutta. Tule kuulemaan lisää julkistustilaisuudessa 12.3.

Lue lisää

Kuva: Saku Ponkanen

Julkistamistilaisuus: Kohti sinisen biotalouden murrosta Pohjois-Savossa

Tilaisuudessa esitetyt kalvot: Kalvot: Kohti sinisen talouden murrosta Pohjois-Savossa Lue ...

Lue lisää

Kuva: Anders Wideskott

Työpaja 24.5.: Pääkaupunkiseudun matkailu 2100 – kasvavan matkailualan tulevaisuuspolut

Työpajassa katsomme kauas Helsingin seudun matkailun tulevaisuuteen: Kuka, miten ja miksi matkustaa pääkaupunkiseudulle 2100-luvulla? Miten esimerkiksi ilmastonmuutos vaikuttaa Helsingin seudun luontoon ja yhteiskuntaan? Miten nämä muutokset yhdessä heijastuvat matkailuun?

Lue lisää