Blogi

04.11.2020

Innovaatioita sinisen biotalouden marginaaleissa? Paikallisia näkökulmia kestävään luonnonvaratalouteen Suomessa ja Norjassa

Paikallisilla sinisen biotalouden opeilla voi olla annettavaa myös sinisen biotalouden laajemmille kehityskuluille.

Sinisen biotalouden politiikoissa huomio keskittyy helposti globaaleihin haasteisiin ja teknologisiin mahdollisuuksiin sekä suuren mittakaavan tuotantoaloihin, kuten kalankasvatukseen. On kuitenkin tärkeää katsoa myös marginaaleihin. Niistä aukeaa näkökulmia paikallisiin toimintatapoihin ja kestäviin elinkeinoihin.

Olemme tutkimusartikkelissa vertailleet Pohjois-Savon murrosareenan huomioita ammattikalastuksesta ja Norjan rannikolla, lähellä Bergeniä, sijaitsevan Möre ja Romsdalin alueen kokemuksia merilevän viljelystä. Tunnistimme tapauksista neljä yhteiskunnallisen hallinnan paikalliseen toteutukseen liittyvää kytköstä (reconnection), joissa biotalous saa uusia sinisen sävyjä ja joihin liittyy mahdollisuuksia kestävyysmurrosten paikallisen mukautumisen ymmärtämisessä.

 

Ensimmäinen kytkös liittyy luonnonvarojen, kuten järvikalan ja merilevän arvottamiseen

Suomessa järvikalatuotteet ovat olleet kysyttyjä viime vuosina, mutta kalansaaliista vain noin 9 prosenttia päätyy elintarvikekäyttöön. Panostamalla ”roskakalojen”, kuten särjen ja hauen, arvoketjuihin ja saaliiden kokoamiseen voidaan vahvistaa elinkeinotoimintaa, joka tukee järvien kunnostusta ja ravinteiden poistamista. Norjan merilevän kasvatuksella on ympäristön kannalta myönteisiä vaikutuksia, mutta alan kehitys ja tuotteiden markkinoille pääsy on vaikeaa moninaisten standardien ja lisenssien vuoksi. Merituotteiden arvoketju, johon levän viljely kuuluu, palvelee lohenviljelyyn keskittyviä suuryhtiöitä, mikä kaventaa paikallisten viljelijöiden elintilaa. Molemmissa tapauksissa tarvitaan keinoja arvottaa myös positiivisia ympäristövaikutuksia ja suojata elintarvikkeiden markkinoita paikallisesti.

 

Toisessa kytköksessä on kyse teknologioiden ja innovaatioiden tukemisesta

Pohjois-Savossa ammattikalastajat ovat perustaneet yhteistoiminnallisen innovaatiokeskuksen, jossa kokeillaan ja kehitetään ratkaisuja kalastajien käytännöistä kumpuaviin haasteisiin. Monet ratkaisuista tukevat kalan matkaa järvestä esikäsittelyyn, jalostukseen ja edelleen kuluttajien saataville. Vesannon innovaatiokeskuksessa on tuotettu saaliiden lajittelua ja asiakkaiden tarpeet huomioivia merkitsemisen, saaliiden yhdistämisen ja kalojen irtopakastuksen tekniikoita. Myös sosiaalisia käytäntöjä on kehitetty ja uhanalaisia kaloja suojaavia troolaamiseen käytäntöjä. Vastaavasti Norjassa paikalliset merilevän viljelijät ovat yrityksen ja erehdyksen kautta kehittäneet merilevän istuttamisen, korjuun ja jalostamisen tekniikoita. Viljelijät ovatkin muodostaneet vertaisoppimisen verkostoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden kokeiluille ja yhteistyölle. Esimerkit valottavat sitä kuinka vahvat paikalliset elinkeinokulttuurit auttavat tuottamaan paikallisia innovaatioita ja teknologioita, jotka vastaavat todelliseen tarpeeseen.

 

Kolmannessa kytköksessä keskustellaan kuluttajista ja markkinoista

Paikalliset ja alueelliset verkostot voivat tarjota järvikalalle vakaata kysyntää. Esimerkin tarjoaa Kiuruveden kunta, jossa on kehitetty koulujen julkisen hankinnan käytäntöjä, kuten reseptejä ja työaikaa, varmistamaan paikallisten kalastajien saaliin kysyntää. Kalastajien yhteenliittymälle tarjotaan mahdollisuus koota saaliita yhteen ja työstä maksetaan todellista työtä vastaava korvaus. Norjalaisen merilevän markkinoihin liittyy toisenlaisia haasteita, sillä tuotteet eivät sovi paikalliseen ruokakulttuuriin. Pääasiassa terveys- ja luomuruoan erikoisliikkeet myyvät merilevätuotteita, koska vain harvat kuluttajat ovat niitä kokeilleet tai osaavat hyödyntää päivittäisessä ruuanlaitossa. Tuotteiden lisäksi kasvattajien on itse kehitettävä reseptiikkaa ja markkinointia. Yhteistä merilevän ja järvikalan kuluttajamarkkinoille on tuottajan venyminen useisiin rooleihin, mikä painottaa yhteiskunnan tuen merkitystä kysynnän luomisessa.

 

Viimeisessä kytköksessä siirretään katse yhteiskunnallisen hallintaan, eli ympäristöä koskeviin julkisen ja yksityisen toiminnan yhteenliittymiin

Ammattikalastajille tärkeä kanava on kalastuslupien hankkiminen alueilla, joiden hallinnointi jakautuu jopa kymmenille maanomistajien yhteistoiminnallisille vesiosakaskunnille. Käytännössä kalastajan on lupien saamiseksi oltava yhteydessä kymmeniin maanomistajiin, mikä takaa toki hyvän vuorovaikutuksen maanomistajien kanssa, mutta myös runsaasti lisätyötä. Esimerkiksi Itä-Suomen kalatalousryhmä on tehnyt viime vuosina töitä osakaskuntien yhdistämiseksi.

Norjassa merilevän viljely on puolestaan haastavassa asemassa merialuesuunnittelussa, jonka työkalut on suunniteltu yksinomaan kalan vesiviljelylle. Kalankasvatuksella on merkittäviä ympäristövaikutuksia ja siihen liittyy paikallista vastustusta, kun taas merilevällä on myönteisiä vaikutuksia vesien tilaan esimerkiksi ravinteiden poistamisen kautta, mikä jää suunnittelussa huomioimatta. Paikallisten ja ympäristöön positiivisesti vaikuttavien elinkeinojen hallinnassa tarvitaankin toisenlaisia, mahdollistavia suunnittelun ja hallinnan tapoja, joiden ainoa tavoite ei ole haittojen minimointi.

Kansallisen ja EU-tason politiikkaohjelmat sinisen biotalouden edistämiseksi väistämättä tasoittavat ja yhdenmukaistavat tulevaisuuden mahdollisia kulkuja. Politiikan verkostoilta jää tunnistamatta paikallisten historioiden, kulttuurien ja ympäristöjen avaamia mahdollisuuksia. Vahvasti paikalliset ratkaisut voivat olla kestävimpiä myös ympäristön näkökulmasta. Kyse on aluekehityksestä, jolla on mahdollisuus tuottaa uutta arvoa ja työpaikkoja harvaan asutuille alueille. Paikallisilla sinisen biotalouden opeilla voi siten olla annettavaa myös sinisen biotalouden laajemmille kehityskuluille.

 

Kirjoittajat:

Jani Lukkarinen, tutkija, Systeemisten muutosten ryhmä, Suomen ympäristökeskus SYKE etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Moritz Albrecht, yliopistontutkija ja kestävyyden hallinnan Dosentti, Historia ja Maantieteiden laitos, Itä-Suomen Yliopisto
etunimi.sukunimi@uef.fi

Linkkejä:

Blue bioeconomy localities at the margins: Reconnecting Norwegian seaweed farming and Finnish small-scale lake fisheries with blue policies

Valokuva: Moritz Albrecht

Katso kaikki viimeaikaiset blogikirjoitukset, podcastit ja tweetit

Lisää aiheesta

Silakka lautasen reunalta keskelle – ratkaisut ovat monissa käsissä

Suomessa ponnistellaan kotimaisen kalan palauttamiseksi kuluttajien ostoskasseihin. Osana tätä tavoitetta ...

Lue lisää

Teemme tutkimusta yhdessä sidosryhmien kanssa – mutta miksi ja miten?

BlueAdapt-hankkeessa vuorovaikutuksella on välttämätön rooli. Mutta miksi se nähdään niin ...

Lue lisää

EU-tuomioistuimen tuomio kiristää pohjavesien suojelua

Unionin tuomioistuin linjasi toukokuussa tuomiossa C-535/18, mitä EU:n vesipuitedirektiivissä tarkoitettu ...

Lue lisää