Blogi

18.02.2021

Ilmastonmuutos haastaa EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteiden saavuttamisen – pystyykö oikeus sopeutumaan?

Kestävyysmurros vaatii lainsäädännöltä sopeutuvuutta

Luonnonvarojen hallintapolitiikalta ja sitä koskevalta oikeudelta odotetaan sopeutuvuutta ympäristön ja yhteiskuntien muutokseen. Samaan aikaan on kuitenkin syytä säilyttää niiden kapasiteetti ohjata kestävyysmurrosta muun muassa vesisektorilla. Ympäristönlaatua koskevat tavoitteet voivat osoittautua haastaviksi saavuttaa tai jopa epärelevanteiksi ilmastonmuutoksen myötä muuttuvissa olosuhteissa. Tammikuussa julkaistu artikkeli ”Good status in the changing climate? – Climate-proofing law on water management in the EU” tarkastelee vesienhoidon tavoitteita koskevan sääntelyn sopeutuvuutta vesivaroja ja niiden käyttöä uhkaaviin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin nähden.

Vesipuitedirektiivillä luodaan kaikkea vesivarojen hallintaa ja käyttöä ohjaavat puitteet. Direktiivissä on asetettu kaikkia pinta- ja pohjavesiä koskevat ympäristötavoitteet, joita ovat vesien heikentymisen estäminen sekä niiden hyvän tilan saavuttaminen viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Hyvän tilan tavoite kattaa pintavesien osalta ekologisen ja kemiallisen tilan ja pohjaveden osalta määrällisen ja kemiallisen tilan. Vesienhoidon tavoitteet ohjaavat sekä koko vesipolitiikan että yksittäisten toimintojen ympäristöllistä kestävyyttä. EU-tuomioistuin on ratkaisukäytännössään vahvistanut vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteiden sitovan hankkeiden lupaharkintaa (C-461/13, C-535/18), mikä on myös Suomessa johtanut luvan epäämiseen tavoitteiden kanssa yhteensopimattomilta hankkeilta.

 

Ilmastonmuutos haastaa vesienhoidon tavoitteet

Vesipuitedirektiivin pintaveden hyvän tilan tavoitteet perustuvat pintavesiekologian palauttamiseen mahdollisen lähelle tilaa, joka vallitsisi ilman merkittäviä ihmistoiminnan paineita. Pohjaveden osalta tavoitellaan hyvää määrällistä tilaa, jossa uuden pohjaveden muodostuminen ja vedenotto ovat pitkän aikavälin tasapainossa. Lisäksi vesien tila ei saisi heiketä nykyisestään.

Ilmastonmuutos uhkaa aiheuttaa merkittäviä muutoksia Euroopan pinta- ja pohjavesiin. Ilmaston muuttuminen vaikuttaa niin pintavesien ekologiseen tilaan kuin pohjavesivarojen määrään. Samaan aikaan esimerkiksi lisääntynyt valuma voi kasvattaa vesistöjen kuormitusta. Vesivaroihin voi kohdistua myös erilaisia uusia ilmastonmuutoksen hillintään ja sen vaikutuksiin sopeutumiseen liittyviä toimintoja, kuten merituulivoimarakentaminen, tulvasuojelurakenteet tai lisääntyvä vedenotto kastelutarkoituksiin. Nämä vaikutukset voivat vaikeuttaa hyvän tilan saavuttamista pinta- ja pohjavesissä vuoteen 2027 mennessä tai aiheuttaa vesien tilan heikentymistä direktiivissä kielletyllä tavalla.

 

Vesienhoito pystyy sopeutumaan

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin pystytään pitkälti sopeutumaan vesienhoidon tavoitteenasettelussa vesipuitedirektiivin poikkeusjärjestelmän avulla. Vesienhoidossa voidaan asettaa lievempiä ympäristötavoitteita, mikäli hyvän tilan saavuttaminen olisi mahdotonta teknisen toteuttamiskelvottomuuden tai kohtuuttomiksi muodostuvien kustannusten vuoksi. Uusien vesien tilaan vaikuttavien hankkeiden osalta on mahdollista poiketa ympäristötavoitteista erityisesti vesien fyysisten muutosten osalta, mikäli uusi hanke on merkittävämmän yleisen edun ja kestävän kehityksen mukainen. Ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen liittyvät hankkeet palvelevat yleistä etua, jonka painoarvoa on punnittava vesivarojen tilaa koskevia etuja vasten. Muuttuvien luonnonolojen osalta sopeutuminen on mahdollista muuttamalla hyvän tilan määritelmiä vesienhoidon suunnittelun puitteissa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa tarvitaan myös kestävää vesivarojen käyttöä ja vesiekosysteemipalveluiden säilyttämistä. Vesipuitedirektiivin heikkoutena on, että vesivarojen kestävyyden ohjaus pirstaloituu, mikäli tavoitteita joudutaan laajamittaisesti sopeuttamaan muuttamalla hyvän tilan määritelmiä, lieventämällä ympäristötavoitteita tai soveltamalla poikkeuksia uusien hankkeiden vuoksi. Joustavuus johtaa siihen, että jää pitkälti jäsenvaltioiden vastuulle, miten kunnianhimoisesti vesien tilaa koskeviin tavoitteisiin suhtaudutaan. EU:n tasolla olisi tarve koordinoivalle työlle siitä, miten vesipolitiikan tavoitteissa voidaan sopeutua ilmastonmuutokseen vaarantamatta vesisektorin kestävyyden ohjaamista.

Tutkimusartikkeli luettavissa täällä.

 

Kirjoittaja Suvi-Tuuli Puharinen on nuorempi tutkija Itä-Suomen yliopistolla ja työskentelee BlueAdaptissa kolmannessa työpaketissa.

Katso kaikki viimeaikaiset blogikirjoitukset, podcastit ja tweetit

Lisää aiheesta

Innovaatioita sinisen biotalouden marginaaleissa? Paikallisia näkökulmia kestävään luonnonvaratalouteen Suomessa ja Norjassa

Paikallisilla sinisen biotalouden opeilla voi olla annettavaa myös sinisen biotalouden ...

Lue lisää

Silakka lautasen reunalta keskelle – ratkaisut ovat monissa käsissä

Suomessa ponnistellaan kotimaisen kalan palauttamiseksi kuluttajien ostoskasseihin. Osana tätä tavoitetta ...

Lue lisää

Teemme tutkimusta yhdessä sidosryhmien kanssa – mutta miksi ja miten?

BlueAdapt-hankkeessa vuorovaikutuksella on välttämätön rooli. Mutta miksi se nähdään niin ...

Lue lisää